Kotkan veistospromenadi

Kotkan veistospromenadilla on pituutta noin neljä kilometria ja kohteina painetun oppaan mukaan  36 taideteosta, kaikki katujen varsilla tai puistoissa. Verkosta löytyvä sivusto (ja siihen liittyvä kartta)  lupaa vain kaksi kilometria ja kaksikymmentä teosta. Kiersin osan reitistä keskiviikkona 31.8.2016 ja löysin sellaisiakin teoksia joita kumpikaan edellämainittu ei mainitse, toisaalta en löytänyt yhtä painettuun oppaaseen merkittyä. Oli määrän ja pituuden laita miten tahansa joka tapauksessa erinomaisen upea KKK-kohde. Laitan tähän ottamiani kuvia. Ehkä ehdin vielä syyskuussa kävelemään koko kierroksen ja saan täydennettyä esittelyäni.

Kierrokseni toteuttaa sovellettua KKK-periaatetta: Kahvia, Kävelyä ja Kulttuuria. Lähtökohtaisesti juoma voi olla jotakin  muutakin, mutta noin yleisesti ottaen kahvilat ovat mukavia ja viehättäviä paikkoja. Siispä tämäkin kävely alkoi Kahvilla.

Wanhan ajan cafe

Kun astuin ulos bussista Kauppatorin laidalla kahvilan ovi oli kutsuvasti auki:

ja kissa toivotti vieraan tervetulleeksi:

Kahvi ja omenapiirakka jäätelön kera maistuivat:

Kahvin lisäksi pöydällä  Salme Rantalan käsintehtyä keramiikkaa ja hänen töidensä esittelyvihkonen sekä kahvilasta löytynyt Kotkan veistospromenaadin painettu esite.
Mitäpä sitä ihminen muuta kaipaisikaan. No ehkä Possoa. 

Wanhan ajan cafe oli myös – totta kai – taidekahvila. Seinille oli ripustettu Antti, Jaakko ja Meri-Tuuli Kurttilan piirustuksia (esilä 3.9.2016 asti).

Kuvaajakin pääsi mukaan otokseen.

Kotkan veistospromenaadi

Kohteiden numerointi noudattelee painetun oppaan numeroita. Katso myös Mari Hirsikallion kuvia Veistospromenaadin teoksista hänen blogissaan Kuvakotka. Ajan puutteen vuoksia aloitin kierroksen kohteesta 3 ja kuten jo mainitsin jätin joitain kohteita kiertämättä. Sitaatit kuvien yhteydessä ovat Veistopromenaadin painetusta oppaasta.

Kohde 3 KOTKAN POJAT

KOTKAN POJAT, Essi Renvall pronssi 1951. Esitteen mukaan Kotkan pojat on Kotkan ensimmäinen julkinen veistos ja innoittanut myös Juha Vainiota tekemään suositun levytyksen  Kotkan poikii (1982). Taustalla kaupungintalo. Patsas tunnetaan Kotkassa myös nimellä ”Katso isä – äiti on Seiskassa!”. Asiaa tuntemattomille kerrottakoon että Seiska oli tunnettu kotkalainen ravintola Kauppatorin laidalla pojan käden osoittamassa suunnassa. Kiitos Raija Mattilalle nimeä koskevasta kommentista.

Kohde 5 ÄITI MAAN LAPSET

ÄITI MAAN LAPSET, Anneli Sipiläinen, puu ja pronssi, 2014. Romulus ja Remus -tulkinta kuuluu ”Suomen puuveistotaiteen Grand Old Ladyn perhesuhteita käsittelevään kokonaisuuteen.” Kauppakeskus Pasaatin sisääntuloaulassa oleva veistos on Pasaatin oma hankinta.

Kohde 6 OVIDIUKSEN TANSSI

OVIDIUKSEN TANSSIA, Olli Mantere, diabaasi, teräs ja valo, 2005. Kotkalaisen taiteilijan kaksiosainen teos teatteritalon edustalla ja seinällä (alla) koostuu ”yhdeksästä ympyrän muotoon asetetusta painopisteestään nostetusta kivestä, ”muodonmuutoksen tanssista” ja veden lailla heijastavasta haponkestävästä teräsympyrästä seinällä”. Seinän teräspeili (alla) heijastaa valoa kivien pintaan.

Tässä vaiheessa KKK-vaellukseni suuntautui Sibelius-puistoon (on osa Kotkan kansallista kaupunkipuistoa), joka oli täynnä neulegraffiteja Kotkan taannoisten meripäivien Koko Kotka neuloo -tapahtuman ajoilta. Siis pieni sivuhyppy neulegraffitien kiehtovaan ja värikylläiseen maailmaan:

Ehkäpä joskus ehdin tähtäilemään myös muita Kotkan huikeita puistoja. Sitä odotellessa voi niitä katsoa videolta: Puistojen Kotka.

Kohde 33 KOTKAT

KOTKAT, Jussi Mäntynen, pronssi, 1955 edustaa Kotkan poikien ohella julkisten taideteoston vanhinta kerrosta. Jussi Mäntynen työskenteli Helsingin yliopiston Eläinmuseon konservaattorina 20 vuoden ajan ennen kuin ryhtyi päätoimiseksi taiteilijaksi. Patsas suihkulähteineen löytyy Sibeliuspuistosta.

Kohde 32 AHDAS PORTTI

AHDAS PORTTI, Matti Nurminen, musta graniitti, 2002. 

Taideteoksesta  33 alkaen siirryin kulkemaan kohteita vastapäivään ja kohteesta 32 alkaen pitkin Kotkan Keskuskatua reunustavaa lehmusesplanadia, jonka varrella valtaosa kohteista sijaitsee. Jos siis haluatte nopean käsityksen Veistospromenaadin tarjonnasta niin suosittelen kohteita 33-12, vajaa kilometrin matkalla, pääosin pitkin lehmusten reunustamaa kävelyaluetta (Kauppatorilta Toivo Pekkasen puistoon). Lehmusesplanadille myönnettiin Suomen merkittävin rakennetun viherympäristön tunnustus, Vuoden Ympäristörakenne -palkinto vuonna 2001.

Kohde 31 PISARA MERESSÄ

PISARA MERESSÄ, Jaakko Pernu, puu, 2011. Jaakko Pernu on kokkolalainen puuta, tässä tapauksessa pajua hyödyntävä taiteilija.

Kohde 30 MUODONMUUTOKSIA

Kohteen 30 Muodonmuutoksia olisi pitänyt löytyä Sibeliuspuistosta. En kuitenkaan löytänyt. (Katso Mari Hirsikallion kuvia, hän osasi katsoa. Vihje: katsokaan ylös puuhun) Sen sijaan löysin puiston nurkasta kohteen vailla numeroa, vaikka se selvästikin olisi sellaisen ansainnut: Sammakko, lähde ja pallo (virallista nimeä ei näkynyt)

  Sympaattinen sammakko

Sibeliuspuistosta sammakon, pallon ja lähteen läheltä löytyi myös kaksi muuta luokittelematonta (?) taiteellista luomusta. Kenties ne olivat aivan uusia ja siten oppaalle tuntemattomia:

 
Puu ruukussa                                                             Tuoliympyrä

Kohde 29 YÖKULKIJAT

YÖKULKIJAT Markku Hirvelä, pronssi, kulta ja graniitti, 2007. ”Kaksi ilvestä sivuavat toisiaan kuin laivat yössä”. Kotkalaistuneella Markku Hirvelällä on kaksi muutakin julkista taideteosta, Hans Gutzeitin muistomerkki Meriniemessä ja pronssinen ”Tuulet yli merien” Kotkan (Mussalo) Syväsatamassa, jotka eivät kuulu Veistospromenaadi-kierrokseen.

Kohde 28 VARJO

VARJO, Hannu Siren, cor-ten-teräs, 2014. ”Varjo koostuu neljästä suorakaiteen muotoisesta teräselementistä, jotka on sijoitettu lähelle toisiaan – ja lähelleisän ja äidin (kotkalaisia arkkitehteja) suunnittelemaa Kuparitaloa”.

Aivan Varjon vieressä on jälleen sijoittamaton teos, kolme torvimaista tötsää:

Nimi ja tekijä, kuka tietää?

Kohde 27 YLÖSNOUSEMUS

YLÖSNOUSEMUS, Heikki Häiväoja, betoni, 1969. Seurakuntakeskuksen seinämän ”reliefimäinen julkisivuveistos”. Eteneminen vastapäivään veistospromennadilla tuottaa siis matkan Varjosta Ylösnousemukseen, mikä kuulostaa paremmalta kuin toiseen suuntaan kuljettaessa.

Kohde 25 TUULEN VIEMÄÄ

TUULEN VIEMÄÄ, Tommi Toija, maalattu pronssi ja lasikuitu, 2011. Tätäkin teosta joutui hetken etsimään.

Kohde 24 AURINKOON KATSOJA

AURINKOON KATSOJA, Tapio Junno, pronssi, 2001. ”Junnon teos on ensimmäinen varta vasten veistopromenaadille hankittu teos”.

Kohde 23 PYLVÄS

PYLVÄS, Kain Tapper, pronssi, 2004. ”Akateemikko Kain Tapper on suomalaisen minimalistisen taiteen tärkeinpiä edustajia”. No ainakin tämän pylvään perusteella luonnehdinta vaikuttaa perustellulta.

Kohde 22 LEPÄÄVÄ PAJUTYTTÖ

LEPÄÄVÄ PAJUTYTTÖ, Olavi Lanu (1925-2015), värjätty betoni, 2002. Olavi Lanu vietti osan nuoruudestaan Kotkassa. Hän oli ”kansainvälisesti arvostettu maa- ja ympäristötaiteitija, joka ammensi aiheensa varsinkin kivistä ja puista”.

Taideteoksesta tai ainakin muotoilusta kävisi varmaan tämäkin Veistospromenaadin varrelta löytyvä levähdyspenkki.

Kohde 21 MERIDIEM

MERIDIEM, Martti Aiha, värivedos alumiinille, 2008. Upea kerrostalon seinämuraali, jonka yksityiskohdissa riittää katsomista. Keskuskadun ja Kotkankadun kulmatalo.

Kohde 20 TARRAUTUMINEN

TARRRAUTUMINEN, Matti Peltokangas, Kotkan punainen graniitti, 2002. Teos koostuu seitsemästä toisiinsa takertuneesta pallosta.

Matkalla tuli vastaan myös sähkökaappitaidetta:

Taiteilija tuntematon, kuten niin monasti katutaiteen kohdalla. Taustalla Kotkan vuonna 1907 valmistunut työväentalo, joka nykyään toimii konserttitalona. Tekijäksi ilmoittautui 29.1.2017 Aiju Salminen, katso kommentit alempana. Kiitos hänelle.

Kohde 19 VELLO

VELLO, Kimmo Schrodenius, teräs, 2004. ”Ars Fennicalla palkittu kuvanveistäjä on tehnyt veistoksensa taivuttamalla ja hitsaamalla muotoon 600 metriä kymmenmillistä haponkestävää terästankoa”.

Kohde 18 MATKALLA

MATKALLA, Kimmo Pyykkö, läpivärjätty betoni, 2005. ”Amerikan arkusta katkesi kahvat ja tavarat jäivät Kotkaan jalkakäytävälle. Matkaan tuli tauko”.

Kohde 17 PORTTI

PORTTI, Birthe Marie Leveid, teräs, 1997. ”Teos juhlistaa Kotkan ja Fredrikstadin välitä ystävyyskaupunkisuhdetta”. Portin sisarteos on Fredrikstadissa. Porttiteoksen edessä on Susanna Tuorelaisen teos Sadekivet, 1990.

Kohde 14 ELINVOIMAINEN LÄSNÄOLO

ELINVOIMAINEN LÄSNÄOLO, Federico Assler, läpivärjätty betoni, 2005. ”Ulkoilmassa veistos muuttuu sään, valon, kosteudun vaihtuessa”. Ilmeisesti teoksen väri muuntuu?.

Kohde 13 VASIKAT

VASIKAT, Miina Äkkijyrkkä, autopelti 2010.

Kohde 12 AURINGONPALVOJAT

AURINGONPALVOJAT, Jean-Erik Kullberg, cor-ten-teräs, 1989. ”Tanssivia naisia kuvaavat ihmishahmot ovat samanaikaisesti sekä kevyitä että raskaita”. Kolmiosaisen teoksen kaksi pienempää osaa katoavat taustan istutusten joukkoon.

 

Luokittelematon kohde

Tämä Veistopromenaadin varrelta (Toivo Pekkasen puisto) löytyvä luonnonkivi ei ole saanut Veistospromenaadin suunnittelijoiden silmissä taiteellista/veistosmaista arvoa. Minusta pitäisi. Sen nimi voisi olla vaikkapa KOIRANPÄÄ.

KOIRANPÄÄ, tuntematon luonnonvoima, kiviaines, muinaisuus.

Käymättä ja kuvaamatta jäi siis vielä 12 kohdetta. Toisaalta löysin 6 sellaista kohdetta  joita ei ollut listattu painettuun oppaaseen. Täydennän kierrosta myöhemmin.

Kotkan Veistospromenaadi on erittäin hieno kokonaisuus josta kannattaa olla ylpeä sekä sijoittelun että sisällön osalta. Yleisarvosanaksi voisi antaa 9+. Veistospromenadi on saanut myös julkista tunnustusta. Se palkittiin vuonna 2004 Suomen kuvanveistäjäliiton Pro Sculptura -mitalilla.

Miinukset tulevat, ei itse promenaadista, vaan sen esittelystä tai esillepanosta netistä. On koko lailla outoa että netistä löytyvä Promenaadin opas on sisällöltään vähäisempi kuin painetun oppaan. Tilanteenhan pitäisi olla juuri päinvastoin. Ajankohtaisin ja täydellisin opas pitäisi löytyä netistä. Nyt syntyy vaikutelma että ko. sivut on tilattu ulkopuoliselta toimittajalta ja jätetty sen jälkeen päivittämättä. Lisäksi nettiversiosta puuttuvat teosten kuvat. Tällaisesta aarteesta kannattaisi pitää parempaa huolta myös digimuodossa.

Save

Save